looks like the devil's here to stay

Hyvyys ja pahuus

Hyvä ihminen välittää toisista, on ystävällinen ja tahtoo vain hyvää, paha ihminen taas on itsekäs, tavoittelee vain omaa etuaan ja haluaa harmia toisille, eikös se näin mennytkin?

Kun ajattelemme hyvyyttä ja pahuutta, tuntuu helpolta määritellä millainen ihminen on hyvä ja millainen paha. Asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen. Kuinka helppoa se olisikaan, mutta ei ole.

Yhteiskunnassamme esiintyy tiettyjä normeja ja meiltä odotetaan tietynlaista käytöstä, tällä tavoin meille on luotu perus käsitys hyvyydestä ja pahuudesta. Jokaiselle on suunnilleen selvää mitä tekoja pidetään pahoina ja mitä hyvinä. Jokainen meistä osaisi varmasti nimetä monta pahaksi luonnehdittua ihmistä ja osaisi kertoa miksi he ovat pahoja. Herää kuitenkin kysymys mikä sai heidät tekemään pahoja tekoja ja miksi heistä tuli "pahoja ihmisiä".

Vaikka jokaisella on varmasti perusidea hyvyydestä ja pahuudesta, eroavat ihmisten käsitykset silti suuresti.

Onko olemassa siis silkkaa pahuutta vai onko asia niin, että pahatkin teot ovat jonkun käsitys oikeasta? Vaikkei teosta olisi mitään iloa muille, pelkkää harmia vain, mutta teon tekijä kokisi, että se on oikein ja hyötyisi siitä itse, olisiko teko oikein. Onko pahuutta olla itsekäs ja toimia täysin omien periaatteidensa mukaan? Jos tämä ei olisi pahuutta sehän tarkoittaisi, että pahoja ihmisiä ei ole, on vain huonoja aatteita tai mielisairauksia. Tämä kuitenkin särähtää korvaan joissakin tilanteissa. Tuntuu lähes ilkeältä sanoa, että pahuutta ei ole olemassa kun ajatellaan kuinka paljon pahaa jotkin ihmiset, kuten vaikkapa Hitler, Stalin ja heidän seuraajansa ovat saaneet aikaan. Joku voisi loukkaantua ja pitää pahana sanoa, että nämä ihmiset eivät olleet pahoja he vain tekivät niin kuin oikeaksi näkivät. Ja jos maailmassa ei olisi pahuutta olisiko myöskään hyvyyttä?

Eli onko hyvyyttäkään niin helppo määritellä?
Jos pahuutta on joko tarkoituksellista pahuutta tai vain huonosta ideologiasta johtuvaa tarkoittamatonta pahuutta, taikka molempia, niin mitä on hyvyys. Onko hyvyyttäkään olemassa jos pahuutta ei ole olemassa? Vaatiko hyvyys pahuutta? Voiko olla hyviä ihmisiä jos ei ole pahoja? Jos hyvyyttä ei ole olemassa, niin miksi ihmiset tekevät hyviä tekoja. Ovatko hyvät teot vain väline saada itselleen hyviä asioita ja hyvä olo? Vai onko se vain puhdasta halua auttaa muita? Voiko olla hyvää tekoa josta ei olisi hyötyä itselle? Hyvästä teosta saa aina kuin tekin vähintään hyvän mielen. Onko hyvyyskin siis vain oman edun tavoittelua? Vai pitäisikö hyvyys määritellä käsitteeksi jolla halutaan itselle hyvää tekemällä muille hyvää?

Hyvyyden ja pahuuden määritteleminen ei ole mielestäni kuitenkaan edes näin helppoa. Asiat menevät liian vaikeiksi jos alamme joka kerta miettiä, että teemmekö hyvää ja tekevätkö muut hyvää vain saadakseen siitä itselleen jotain hyvää. Tai ovatko ihmiset pahoja vain ajattelemattomuuttaan. En osaa sanoa, että onko olemassa silkkaa pahuutta ja hyvyyttä, mutta olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi pystyä pitämään ideologiansa sen verran kurissa, ettei siitä koidu muille ihmisille haittaa ja tuskaa. Jokaisen pitäisi myös suhtautuu hyvän tekemiseen ja itseen kohdistuviin hyviin tekoihin ilolla ja pystyä nauttimaan siitä ajattelematta sen alla piileviä motiiveja.

Thoughts of a dying atheist

Uskonnon ja tieteen suhde

Aikaisemmassa merkinnässä pohdin että mitä tieto on, Platonin klassisen tiedon määritelmän mukaan tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus. Uskonto vaikuttaa miljardien ihmisten päivittäiseen elämään ja he uskovat sen oppeihin ja johonkin yliluonnolliseen vahvasti, mutta jotkut ovat sitä mieltä että vain tieteellinen tieto on tietoa ja uskonnolla ei ole tieteellistä arvoa. Itse en ole uskovainen, mutta silti välillä mietin että miksi uskon siihen mitä luonnontieteet kertovat minulle, mutta en usko uskonnollisiin ilmestyksiin.

Suurimmalle osalle ihmisistä tiedekin on uskon asia sillä vain harvat meistä ovat itse päässeet tutkimaan asioita ja todistamaan maailmankaikkeuden ihmeitä omin silmin. Silti pidämme tiedettä vakuuttavampana vaikka meille kerrotaan jatkuvasti ilmestys tarinoita ja sitä kuinka pyhähenki on meissä jokaisessa. Esimerkiksi Jumalan olemassa olemattomuutta perustellaan sillä, että sitä ei ole voitu tieteellisesti todistaa. Tämä tarkoittaisi, että maailmassa ei olisi tieteestä riippumattomia tiedonlähteitä, joka onkin todella vaikea asia mihin ei ole yhtä vastausta. Itse en osaa ottaa asiaan kantaa ja koen, että se on hyvin vaikea kysymys. Nykyihmisen on vaikea sanoa, että onko olemassa tieteestä riippumatonta tiedonlähdettä sillä olemme olleet syntymästämme niin suuren tiedon määrän ympäröimänä, ettemme edes tajua kuinka paljon päähämme on juurtunut tieteellistä tietoa ja kuinka moni asia onkaan tieteen määrittelemä. Uskonto ja tiede pyrkivät ainakin jollain tasolla kumoamaan toisensa ja kumpikin ovat kuitenkin jonkin laisia tieteitä. Uskonnossa on kuitenkin enemmän kyse uskosta, tiede ja sen todistusaineisto on pystytty tuomaan paremmin ihmisten ulottuville joten se tavoittaa monet ihmiset paremmin. Uskonnon katsotaan myös olevan olemassa sen vuoksi, että se antoi ihmisille vastauksia vaikeisiin kysymyksiin jotka tiede pystyy nykyään selittämään.

Uskonnon järkevyydessä on myös paljon pohdittavaa.
Kaikki uskonnot lupaavat kannattajilleen ikuisen ja hyvän elämän ja antavat meille paljon hyvin perusteltuja syitä miksi uskoa. Kuitenkin uskovaisten määrä on vähenemään päin. Yksi syy tähän on se, että monien mielestä uskontojen opit ja toimintatavat eivät enää istu tähän päivään ja ovat vanhentuneita ja loukkaavat joidenkin ihmisten mielipidettä ja elämäntapaa. Tämä on syy miksi en itsekkään ole uskovainen, mutta aina välillä mietin kuinka paljon mukavampaa olisi olla uskovainen ja luottaa siihen että saa ikuisen elämän ja että aina jokin korkea voima olisi pelastamassa.

Pelastus ja apu onkin yksi syy miksi uskonnoilla on kannattajia vielä tänäkin päivänä todella paljon. Lähes kaikki uskonnot lupaavat kannattajilleen ikuisen elämän ja pakanoille taas ikuista kärsimystä helvetissä. Ateismi taas ei lupaa mitään kenellekään eikä luo toivoa ikuisesta hyvästä elämästä kenellekään. Kaikki ihmiset pelkäävät jollain tasolla kuolemaa ja ovat huolissaan tulevasta. Siksi monet pelaavat varman päälle ja uskovat tai ainakin yrittävät uskoa johonkin korkeampaan voimaan.

how can we win when fools can be kings

Itsenäinen harkinta ja tottelevaisuus

Elämässä on joskus vaikeita kysymyksiä ja tehtävä vaikeita päätöksiä. Suuri kysymys on, että tehdäkö niin kuin on velvoitettu vaiko toimiako sen mukaan, minkä itse kokee parhaimmaksi. Meitä velvoittaa yhteiskunta, sen lait sekä erilaiset auktoriteetit kuten virkavalta tai ihan vain vanhempamme. Mutta ovatko he aina oikeassa ja pitäisikö ihmisen tehdä aina niin kuin käsketään toimiakseen oikein? Vai ovatko ihmisen omat tuntemukset ja sen pohjalta toiminen oikeampi teko?

Aivan pienimmillekin lapsille opetetaan mitä ei saa tehdä ja mitä saa tehdä ja heidän oikeuden ja vääryyden tuntemustaan muokataan. Lapsille myös opetetaan, että pitää tehdä kuten käsketään ja totella vanhempia. Myöhemmin opetetaan, että on myös kunnioitettava lakia ja toimia sen mukaisesti. Mutta entä ihmisen oma harkintakyky? Jos aina vain opetetaan mikä on oikein ja mikä väärin ja tee niin kuin käsketään, niin mitä tehdä kun pitäisi pystyä itse tekemään oikea päätös.

Herää myös kysymys onko esimerkiksi lain ja käskyjen totteleminen aina oikein ja kaikki muu väärin. Kääntyvätkö joskus laki ja käskyt itseään vastaan? Laki esimerkiksi sallii aseiden valmistamisen, mutta tappaminen on väärin. Taikka miesten pitää olla valmiita lähtemään sotaan ja olla valmiita tappamaan koska laki niin käskee, mutta esimerkiksi perheesi murhanneen murhaajan tappaminen on lain mukaan väärin ja rangaistavaa. Jokaisen pitäisi pystyä harkitsemaan tekojaan ja pystyä sanomaan mikä on oikein ja väärin. Yhteiskunnan rajoitteet eivät vain anna sille aina tilaa.

Itsenäinen harkinta voi siis auttaa meitä tekemään hyviä ja oikeita tekoja. Mutta kuka määrittää oikean ja kuka väärän. Kaikki määrittävät sen itse, mutta miten voimme sitten sanoa toisen tekoa vääräksi tai pahaksi jos hän itse näkee sen vain oikeaksi teoksi. Suurin osa ihmisistä määrittää oikean ja väärin kuitenkin yhteiskunnan normien ja lakien pohjalta, mutta myös sen pohjalta mitä ovat kotona oppineet tai minkä aatteen he kokevat itselleen oikeaksi. Lähes kaikki ihmiset ajattelevat esimerkiksi että viattoman tappaminen on väärin ja että ei saa varastaa, mutta entä jos joku ei koe näitä ajatuksia omakseen. Onko hän paha jos hän rikkoo näitä normeja vai puolustaako hän vain omaa näkemystään.

Onko parempi vaihtoehto toimia aina niin kuin parhaaksi näkee vai kunnioittaa sääntöjä ja käskyjä?

Itse en usko, että kumpikaan näistä vaihtoehdoista olisi se oikea. Jos teemme aina vain niin kuin käsketään saatamme tehdä jotain mikä on meistä väärin ja tämä kalvaa meitä koko loppu elämämme. Ei kuitenkaan ole hyvä toimia pelkästään oman harkinnan mukaan koska meidän oikeaksi näkemämme päätökset saattavat satuttaa muita ihmisiä ja olla haitaksi myös itsellemme.

All I know is that I don't know nothing

Klassinen tiedon määritelmä ja Gettier ongelma

Platonin klassisen tiedon määritelmän mukaan tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus ja tietäminen edellyttää uskomista, mutta uskominen ei tietämistä.
Mielestäni Platonin määritelmä on erittäin hyvä vaikka siinäkin on epäkohtia. Tieto on hyvin subjektiivinen  asia ja jokainen luo itselleen käsityksen tiedosta ja siitä mikä on luotettavaa tietoa ja totta, omien kokemusten ja todeksi katsomien uskomustensa perusteella. Esimerkiksi minulle tietoa on se, että maapallo on pyöreä, pidän sitä tietona koska asia on minulle hyvin perusteltu ja uskon siihen vahvasti joten voin pitää sitä tietona. Itse ajattelen että jokaisella ihmisellä on jotain tietoa, mutta eri asia on se onko se yleisesti hyväksyttyä tosi tietoa. Jokainen ihminen uskoo vahvasti johonkin ja hänellä voi olla siitä vahvoja perusteita ja havaintoja, joten se on ihmiselle tietoa mutta se ei välttämättä ole toiselle ihmiselle tietoa koska hän uskoo eri tavalla ja hänen tietonsa on erilaista. Tämä asia on kuitenkin tämän toisen ihmisen mielessä niin varmaa, että hänelle se on tietoa. Klassisen tiedon määritelmän mukaan kaikilla ihmisillä on tietoa ja jopa kaikkein skeptisimmät ihmiset pitävät jotain tietona, heistä se että kukaan ei tiedä mitään ja  maailmassa ei ole varmaa tietoa on varma asia ja he uskovat siihen vahvasti mikä tekee siitä tietoa.

Platonin klassista tiedon määritelmä on kuitenkin kyseenalaistettu useaan otteeseen ja esimerkiksi Edmund Geittier pyrki osoittamaan tämän vääräksi. Hänen mukaansa pelkkä hyvin perusteltu tosi uskomus ei ole tietoa.
Omasta mielestäni kritiikki klassista tiedon määritelmää kohtaan ei ole täysin pätevää. Esimeriksi meille esitellyssä esimerkissä Maija näkee pellolla lampaan joka oikeasti onkin villakoira. Maijalla on vankat perusteet ja uskomus että pellolla on lammas ja pellolla onkin oikeasti lammas, Maija ei vain näe sitä, mutta Maija ei silti voisi väittää tietävänsä että pellolla on lammas. Mielestäni tässä on kuitenkin ongelma, sillä Maijan kokee olevansa oikeassa ja Maijan omassa maailmassa villakoira on lammas ja silloin Maija totta kai kokee tietävänsä että pellolla on lammas, eli Maijalla on tieto, että pellolla on lammas. Maijan tieto voidaan osoittaa vääräksi, mutta Maija kuitenkin hetken tiesi että pellolla on lammas.
Itse ajattelen, että kaikki mihin luotamme ja pidämme oikeana todeksi osoitettuna tietona voi olla pelkkää uskoa ja luuloa, mutta se on kutenkin parasta mitä meille on sillä hetkellä on tarjolla ja se on ainakin hetkellisesti meille tietoa vaikka tämä tieto voi muuttua.

Tiedon määrittely on mielestäni kurssimme vaikeimpia aiheita ja tiedolle ei ole yhtä selkeää määritelmää. Tieto on hyvin henkilökohtainen kokemus ja jokaiselle eri asiat ovat tietoa. Itsekin kirjoitin tämän tekstin omien tiedoksi kokemien asioiden pohjalta ja sen takia se saattaa tuntua sekavalta ja puolueelliselta. Asian pohtiminen pisti pään pyörälle ja ehkä on ihan hyvä, että voimme ajatella tietoa myös yksinkertaisemmin ja uskoa asiat joita meille esimerkiksi koulussa opetetaan todeksi.

please stop asking me to describe

Olemassaolo, materialismi ja idealismi

Kaikki pohtivat varmasti joskus kysymystä mikä on todellista ja mitä oikeasti olemassa. Miten olemassa olo määritellään ja mistä olemassaolo alkaa?

Usein yksinkertainen ajatus olemassaolosta on se että kakki minkä voimme nähdä ja mitä voimme koskettaa on oikeasti olemassa ja todellista, mutta myös asiat kuten tunteet ja vaikkapa kulttuuri olisivat siitä huolimatta olemassa. Se on kuitenkin hankala ristiriita ja näihin kysymyksiin ei ole yhtä vastausta, mutta niitä voidaan tutkia eri näkökulmista. Esimerkiksi materialistisesta ja Idealistisesta.

Olomassaoloa voidaan tutkiskella materialistisesta näkökulmasta, se tarkoittaisi että todellista olisi vain kaikki mikä on aineellista tai palautettavissa aineelliseen muotoon eikä pelkkä ajatus tai luulo jostakin voi tehdä mitään todelliseksi. Eli todellisuus olisi vain yksi substanssi eli aineellinen. Todellista olisi vain oma kokemus, muiden kokemukset ja uskomukset eivät ole todellisia koska kukaan ei voi tuntea tai nähdä toisen puolesta. Asia on todellinen vain jos sillä on sille ominaiset piirteet kuten paino, haju, maku ja miltä se tuntuu, mutta ajatuksissa asioilla ei ole näitä ominaisuuksia joten pelkkä ajatus, esimerkiksi kivestä, ei tee kivestä todellista koska sillä ei ole näitä ominaisuuksia. Vastaan tulee kuitenkin hankala kysymys, onko ajatuksia olemassa koska emme voi ottaa aineellista ajatusta käteen. Ovatko tunteet todellisia taikka voimmeko todistaa, että toisen ihmisen tuntemus on todellinen koska tämä voi olla harhaa tai teeskentelyä
.
Olemassaoloa voidaan tutkiskella myös täysin vastakkaisesta näkökulmasta. Idealismi on täysin päinvastainen ajatus ja sen mukaan todellisuus olisi luonteeltaan henkinen ja mielen rajaama. Eli todellisuus olisi vain yksi substanssi, henkinen. Kaiken olemassa olevan takana on ajatus olemassa olosta, eli idea on asian perimmäinen olemus eikä vain fyysinen kokemus tee sitä todelliseksi. Myös idealismissa on monta hankalaa kysymystä ja äärimmäisessä idealismissa on monia vaikeita kysymyksiä. Esimeriksi, että onko mielen ulkopuolista maailmaa ollenkaan. Onko esimerkiksi kiveä olemassa jos kenelläkään ei ole ajatusta kivestä? Lakkaako kivi olemasta jos kukaan ei ajattele eikä näe kiveä?

Olemassaolon määrittäminen on vaikeaa eikä tämä ole ongelma mihin olisi yksi oikea ratkaistava vastus. Olemassaoloa voidaan pohdiskella myös muista näkökulmista eikä käsitellä sitä ainoastaan yhtenä substanssina. On myös monistisia ajattelutapoja kuten dualismi, jonka mukaan maailma koostuisi henkisestä sekä aineellisesta. Siinäkin on kuitenkin ristiriita, sillä miten aineeton voisi muka vaikuttaa aineelliseen ja toisin päin. Olemassaolon määrittely ei siis ole helppoa eikä kukaan voi sanoa olevansa oikeassa ja muiden olevan täysin väärässä.

kysymyksiä ja pohdintaa

Millaiset asiat kehittävät kykyä ajatella itse? Millaiset asiat estävät sitä? Esiintyykö lukiossa asioita, jotka pikemminkin estävät kuin kehittävät kykyä ajatella itse? Mitä voit itse tehdä, jotta kykysi ajatella itse kehittyisi eikä taantuisi?
- Kykyä ajatelle itse kehittävät hankalat miettimistä vaativat tehtävät ja ongelmat joiden ratkaisua ei voi opetella ulkoa. Asioita pitäisi pysähtyä miettimään eikä aina yrittää päästä mahdollisimman helpolla ja yrittää lukea kaikkea ulkoa tai kopioida tietoa. Esimerkiksi lukiossakin opiskelu on välillä vain ulkoa lukua, pänttäämistä ja kirjasta kopiointia. Varsinkin kielten opiskelu on välillä pelkkää ulkoa opiskelua eikä se kehitä kykyä ajatella, samoin matematiikan opiskelu on välillä pelkkää kaavojen kopiointia eikä itsenäistä ajattelua tarvita. Ongelmiin ja opiskeluun pitäisi siis asennoitua siten että haluaa ymmärtää asiat ja oppia ajattelemaan ja oppimaan eikä vain mennä sieltä missä aita on matalin.
Miksi olisi tärkeää asettaa arvoja, tavoitteita ja päämääriä?
- Jokaisella ihmisellä on oltava omat arvonsa, tavoitteensa ja päämääränsä jotka antavat suunnan elämään ja antavat turvalliset rajat. Ilman selkeitä omia arvoja ihminen ei pysty tekemään ratkaisuja tai toimimaan sen pohjalta minkä näkee oikeaksi vaan pelkästään järjen pohjalta, mikä ei toimi kaikissa elämän tilanteissa. Ilman tavoitteita ihmisellä ei ole mitään, mikä ajaisi elämässä eteenpäin tai mitään minkä vuoksi ponnistella eikä mitään minkä vuoksi kestää kaikki mitä elämä tuo tullessaan. Jos ihmisellä ei olisi tavoitteita, arvoja ja päämääriä olisi ihmisen elämä paljon merkityksettömämpää ja ihmisen halu elää ja kokea maailma olisi heikompi ilman näitä eteenpäin ajavia ja ohjaavia ominaisuuksia

Millaiset asiat kehittävät kykyä soveltaa tietoa ja ratkaista ongelmia? Millaisia mahdollisuuksia tiedon soveltamiseen lukion oppitunnit antavat? Mitä voisit tehdä, jotta oppisit soveltamaan oppimaasi tietoa?
- Kykyä soveltaa tietoa ja ratkaista ongelmia kehittää käytännössä oppiminen sekä itse omilla aivoilla pohtiminen. Ongelmia oppii ratkaisemaan yrittämällä ja erehtymällä. Kun ongelmaan paneutuu kunnolla eikä etsi helpointa ratkaisua, kehittyy ihminen ongelman ratkaisussa ja seuraavan kerran ongelman ratkaisu ei tunnu enää niin haastavalta. Lukion oppitunnit keskittyvät mielestäni liikaa teoriaan ja perus tehtäviin ja mahdollisuuksia soveltaa tietoa on hyvin vähän. Esimerkiksi matematiikan tunnilla harjoitellaan paljon monimutkaisia kaavoja ja laskuja, mutta mahdollisuudet soveltaa tietoa ovat rajalliset ja asiat eivät jää kovin hyvin mieleen kun tietoa on vaikea soveltaa oikeiden ongelmien ratkaisuun. Tietoa voisi oppia soveltamaan paremmin jos lukiossa käsittelisimme oikeita elämän ja maailman ongelmia emmekä opettelisi pelkkiä kaavoja ja tehtäisi kirjan tehtäviä.

Millaiset asiat kehittävät kykyä hahmottaa kokonaisuuksia? Oletko sinä hyvä hahmottamaan kokonaisuuksia? Mitä voisit tehdä kehittyäksesi tässä taidossa?
- Kokonaisuuksien hahmottamisessa auttaa olennaiseen keskittyminen ja esimerkiksi tekstiä lukiessa pitäisi opetella keskittymään pääpointteihin eikä vähemmän tärkeään nippelintietoon. Opiskellessa olisi hyvä tehdä tiivistetyt muistiinpanot taikka ajatuskartta, jotka auttavat ymmärtämään asian selkeänä kokonaisuutena eikä keskittyisi epäolennaisiin pieniin faktoihin. kokonaisuuksien hahmottamisessa auttaa myös se jos yhdistelee aikasemmin oppimaansa uuteen tietoon. Itse välillä olen jumissa opiskelun kanssa kun keskityn liikaa epäolennaisiin asioihin enkä osaa sivuuttaa niitä ja painottaa olennaisiin asioihin. Itse voisin tehdä useammin muistiin panot huolellisemin ja esimerkiksi alleviivata tekstiä, että opiskelu ja kokonaisuuksien hahmottaminen tahostuisi.
Miksi kyky kommunikoida ja tehdä yhteistyötä olisi tärkeää? Kuinka hyvin nämä taidot ovat sinulla hallussa? Millaiset asiat kehittävät kykyä kommunikoida ja tehdä yhteistyötä?
Kommunikointi ja yhteistyö taidot ovat tärkeimpiä taitoja elämässä, koska maailmassa joutuu välttämättä kommunikoimaan toisten ihmisten kanssa. Maailma ei toimisi, jos ihmiset eivät pystyisi tekemään yhteistyötä eikä kukaan pärjää maailmassa olematta yhteydessä toisiin ihmisiin. Toisten kanssa kommunikointi on siis tärkeää, jotta selviäisimme elämämme eri vaiheiden aiheuttamista haasteista ja ongelmista. Toisten kanssa toimeen tuleminen ja yhteistyö on myös ihmisen mielenterveydelle erittäin välttämätöntä.
Kommunikointi ja yhteistyökykyä voi kehittää, mutta luonne vaikuttaa asiaan paljon. Ihminen voi tulla yhteistyö kykyisemmäksi opettelemalla kuuntelemaan ja kunnioittamaan muita ja heidän näkemyksiään. Myös ihmisten välinen ystävyys opettaa tekemään yhteistyötä ja kommunikoimaan, sillä ystävyys suhteessa on opittava kunnioittamaan toista, joustamaan ja pääsemään yhteisymmärrykseen.
Millaiset asiat kehittävät muista ihmisistä välittämistä ja luonnosta välittämistä?
Siihen kuinka paljon ihmiset välittävät toisista ihmisitä ja luonnosta vaikuttaa paljon luonne ja kasvatus. Se kuinka tärkeäksi ja arvokkaaksi ihminen itse tuntee itsensä vaikuttaa paljon siihen miten hän kohtelee toisia ihmisiä ja luontoa. Ihminen josta välitetään ja joka on jo varhaisessa iässä opetettu välittämään luonnosta ja muista ihmisitä, välittää myös vastasuudessa muista ja oppii miten sopii kohdella muita ja luontoa. Ihminen voi myös oppia arvostamaan muita ihmisiä ja luontoa paremmin jos hän huomaa että hän saa itse parempaa kohtelua jos välittää muista.

I'm sure I used to be so free

determinismi ja mielen rakenne

Onko ihmisellä vapaa tahto vai onko kaikki mitä valitsemme ja teemme vain eri aiheuttajien ketju? Onko meillä valtaa itseemme vai olemmeko vain vaikuttajien ja vaistojemme orjia?

Itse uskon, että ihmisen mieli ei ole täysin vapaa, toki pystymme tekemään elämäämme koskevia päätöksiä ja päättämään mitä päästämme suustamme ulos, mutta taustalla on aina jokin syy ja vaikuttaja.

Ihmisten valintoihin ja tekoihin vaikuttaa kaikki mitä ihminen on elämänsä aikana kokenut ja mitä hänen ympärillään tapahtuu. Päätöksen tekoon vaikuttaa aina vallitsevat olosuhteet, jotka johtavat siihen, että ihminen tekee päätöksensä olosuhteiden orjana. Ihminen voi luulla, että hänen tahtonsa on vapaa, mutta ensisijaisesti ihmistä kontrolloivat vaistot, olosuhteet ja tarpeet.

Voimme myös pohtia ajatusta, onko mieli aineellinen vai aineeton ja miten voimme siihen vaikuttaa ja hallita sitä. Jos mieli on aineellinen, onko meillä oikeastaan mitään valtaa siihen? Mutta jos mieli ei ole aineellinen niin mikä siihen vaikuttaa? Tarkoittaisiko se että olemme täysin vapaita? Voimmeko ajatella että mieli on aineellinen mutta silti olisimme vapaita? Jos ihminen ei pystyisi hallitsemaan mieltään ”sisältä” päin niin sehän tarkoittaisi, että ihminen ei ole vapaa vaan että ihmiseen vaikuttavat vain ulkoiset fyysiset tekijät ja tarpeet sekä niiden aiheuttavat tunnetilat. Mutta jos mieli ei olekaan aineellinen vaan aineeton niin mikä sitä sitten hallitsee? Sen voisi ajatella tarkoittavan sitä, että mieli on täysin ohjattavissa sisältä päin ja olisimme vapaita toimimaan ja ajattelemaan. Sitten kuitenkin herää kysymys, miten voimme hallita jotain aineetonta. Sehän taas tarkoittaisi, että mieli ei ole hallittavissa eikä meillä olisi mitään millä hallita sitä.

Itse siis ajattelen että ihmisen mieli ei ole vapaa, mutta en osaa sanoa täysin sanoa onko ihmisen mieli mielestäni aineellinen vai aineeton. Kummassakin katsomuksessa mättää jokin ja mielestäni asia ei ole mitenkään ratkaistavissa. Asiaa voidaan toki katsoa tieteellisestä näkökulmasta jolloin voidaan ajatella mielen olevan aineellinen. Kuitenkin ajattelen jollain tasolla että mieli on aineeton, aivot voi ottaa käteen mutta iloa tai surua ei voi ottaa käteen. Mutta oli asia miten tahansa, en itse kuitenkaan usko ihmisen mielen vapauteen, oli se aineellinen tai aineeton.

"Vapaa kuin taivaan lintu, sinä intät, pullasorsa."
- Tommy Tabermann