Elämässä on joskus vaikeita kysymyksiä ja tehtävä vaikeita päätöksiä. Suuri kysymys on, että tehdäkö niin kuin on velvoitettu vaiko toimiako sen mukaan, minkä itse kokee parhaimmaksi. Meitä velvoittaa yhteiskunta, sen lait sekä erilaiset auktoriteetit kuten virkavalta tai ihan vain vanhempamme. Mutta ovatko he aina oikeassa ja pitäisikö ihmisen tehdä aina niin kuin käsketään toimiakseen oikein? Vai ovatko ihmisen omat tuntemukset ja sen pohjalta toiminen oikeampi teko?
Aivan pienimmillekin lapsille opetetaan mitä ei saa tehdä ja mitä saa tehdä ja heidän oikeuden ja vääryyden tuntemustaan muokataan. Lapsille myös opetetaan, että pitää tehdä kuten käsketään ja totella vanhempia. Myöhemmin opetetaan, että on myös kunnioitettava lakia ja toimia sen mukaisesti. Mutta entä ihmisen oma harkintakyky? Jos aina vain opetetaan mikä on oikein ja mikä väärin ja tee niin kuin käsketään, niin mitä tehdä kun pitäisi pystyä itse tekemään oikea päätös.
Herää myös kysymys onko esimerkiksi lain ja käskyjen totteleminen aina oikein ja kaikki muu väärin. Kääntyvätkö joskus laki ja käskyt itseään vastaan? Laki esimerkiksi sallii aseiden valmistamisen, mutta tappaminen on väärin. Taikka miesten pitää olla valmiita lähtemään sotaan ja olla valmiita tappamaan koska laki niin käskee, mutta esimerkiksi perheesi murhanneen murhaajan tappaminen on lain mukaan väärin ja rangaistavaa. Jokaisen pitäisi pystyä harkitsemaan tekojaan ja pystyä sanomaan mikä on oikein ja väärin. Yhteiskunnan rajoitteet eivät vain anna sille aina tilaa.
Itsenäinen harkinta voi siis auttaa meitä tekemään hyviä ja oikeita tekoja. Mutta kuka määrittää oikean ja kuka väärän. Kaikki määrittävät sen itse, mutta miten voimme sitten sanoa toisen tekoa vääräksi tai pahaksi jos hän itse näkee sen vain oikeaksi teoksi. Suurin osa ihmisistä määrittää oikean ja väärin kuitenkin yhteiskunnan normien ja lakien pohjalta, mutta myös sen pohjalta mitä ovat kotona oppineet tai minkä aatteen he kokevat itselleen oikeaksi. Lähes kaikki ihmiset ajattelevat esimerkiksi että viattoman tappaminen on väärin ja että ei saa varastaa, mutta entä jos joku ei koe näitä ajatuksia omakseen. Onko hän paha jos hän rikkoo näitä normeja vai puolustaako hän vain omaa näkemystään.
Onko parempi vaihtoehto toimia aina niin kuin parhaaksi näkee vai kunnioittaa sääntöjä ja käskyjä?
Itse en usko, että kumpikaan näistä vaihtoehdoista olisi se oikea. Jos teemme aina vain niin kuin käsketään saatamme tehdä jotain mikä on meistä väärin ja tämä kalvaa meitä koko loppu elämämme. Ei kuitenkaan ole hyvä toimia pelkästään oman harkinnan mukaan koska meidän oikeaksi näkemämme päätökset saattavat satuttaa muita ihmisiä ja olla haitaksi myös itsellemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti