looks like the devil's here to stay

Hyvyys ja pahuus

Hyvä ihminen välittää toisista, on ystävällinen ja tahtoo vain hyvää, paha ihminen taas on itsekäs, tavoittelee vain omaa etuaan ja haluaa harmia toisille, eikös se näin mennytkin?

Kun ajattelemme hyvyyttä ja pahuutta, tuntuu helpolta määritellä millainen ihminen on hyvä ja millainen paha. Asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen. Kuinka helppoa se olisikaan, mutta ei ole.

Yhteiskunnassamme esiintyy tiettyjä normeja ja meiltä odotetaan tietynlaista käytöstä, tällä tavoin meille on luotu perus käsitys hyvyydestä ja pahuudesta. Jokaiselle on suunnilleen selvää mitä tekoja pidetään pahoina ja mitä hyvinä. Jokainen meistä osaisi varmasti nimetä monta pahaksi luonnehdittua ihmistä ja osaisi kertoa miksi he ovat pahoja. Herää kuitenkin kysymys mikä sai heidät tekemään pahoja tekoja ja miksi heistä tuli "pahoja ihmisiä".

Vaikka jokaisella on varmasti perusidea hyvyydestä ja pahuudesta, eroavat ihmisten käsitykset silti suuresti.

Onko olemassa siis silkkaa pahuutta vai onko asia niin, että pahatkin teot ovat jonkun käsitys oikeasta? Vaikkei teosta olisi mitään iloa muille, pelkkää harmia vain, mutta teon tekijä kokisi, että se on oikein ja hyötyisi siitä itse, olisiko teko oikein. Onko pahuutta olla itsekäs ja toimia täysin omien periaatteidensa mukaan? Jos tämä ei olisi pahuutta sehän tarkoittaisi, että pahoja ihmisiä ei ole, on vain huonoja aatteita tai mielisairauksia. Tämä kuitenkin särähtää korvaan joissakin tilanteissa. Tuntuu lähes ilkeältä sanoa, että pahuutta ei ole olemassa kun ajatellaan kuinka paljon pahaa jotkin ihmiset, kuten vaikkapa Hitler, Stalin ja heidän seuraajansa ovat saaneet aikaan. Joku voisi loukkaantua ja pitää pahana sanoa, että nämä ihmiset eivät olleet pahoja he vain tekivät niin kuin oikeaksi näkivät. Ja jos maailmassa ei olisi pahuutta olisiko myöskään hyvyyttä?

Eli onko hyvyyttäkään niin helppo määritellä?
Jos pahuutta on joko tarkoituksellista pahuutta tai vain huonosta ideologiasta johtuvaa tarkoittamatonta pahuutta, taikka molempia, niin mitä on hyvyys. Onko hyvyyttäkään olemassa jos pahuutta ei ole olemassa? Vaatiko hyvyys pahuutta? Voiko olla hyviä ihmisiä jos ei ole pahoja? Jos hyvyyttä ei ole olemassa, niin miksi ihmiset tekevät hyviä tekoja. Ovatko hyvät teot vain väline saada itselleen hyviä asioita ja hyvä olo? Vai onko se vain puhdasta halua auttaa muita? Voiko olla hyvää tekoa josta ei olisi hyötyä itselle? Hyvästä teosta saa aina kuin tekin vähintään hyvän mielen. Onko hyvyyskin siis vain oman edun tavoittelua? Vai pitäisikö hyvyys määritellä käsitteeksi jolla halutaan itselle hyvää tekemällä muille hyvää?

Hyvyyden ja pahuuden määritteleminen ei ole mielestäni kuitenkaan edes näin helppoa. Asiat menevät liian vaikeiksi jos alamme joka kerta miettiä, että teemmekö hyvää ja tekevätkö muut hyvää vain saadakseen siitä itselleen jotain hyvää. Tai ovatko ihmiset pahoja vain ajattelemattomuuttaan. En osaa sanoa, että onko olemassa silkkaa pahuutta ja hyvyyttä, mutta olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi pystyä pitämään ideologiansa sen verran kurissa, ettei siitä koidu muille ihmisille haittaa ja tuskaa. Jokaisen pitäisi myös suhtautuu hyvän tekemiseen ja itseen kohdistuviin hyviin tekoihin ilolla ja pystyä nauttimaan siitä ajattelematta sen alla piileviä motiiveja.