Olemassaolo, materialismi ja idealismi
Kaikki pohtivat varmasti joskus kysymystä mikä on todellista ja mitä oikeasti olemassa. Miten olemassa olo määritellään ja mistä olemassaolo alkaa?
Usein yksinkertainen ajatus olemassaolosta on se että kakki minkä voimme nähdä ja mitä voimme koskettaa on oikeasti olemassa ja todellista, mutta myös asiat kuten tunteet ja vaikkapa kulttuuri olisivat siitä huolimatta olemassa. Se on kuitenkin hankala ristiriita ja näihin kysymyksiin ei ole yhtä vastausta, mutta niitä voidaan tutkia eri näkökulmista. Esimerkiksi materialistisesta ja Idealistisesta.
Olomassaoloa voidaan tutkiskella materialistisesta näkökulmasta, se tarkoittaisi että todellista olisi vain kaikki mikä on aineellista tai palautettavissa aineelliseen muotoon eikä pelkkä ajatus tai luulo jostakin voi tehdä mitään todelliseksi. Eli todellisuus olisi vain yksi substanssi eli aineellinen. Todellista olisi vain oma kokemus, muiden kokemukset ja uskomukset eivät ole todellisia koska kukaan ei voi tuntea tai nähdä toisen puolesta. Asia on todellinen vain jos sillä on sille ominaiset piirteet kuten paino, haju, maku ja miltä se tuntuu, mutta ajatuksissa asioilla ei ole näitä ominaisuuksia joten pelkkä ajatus, esimerkiksi kivestä, ei tee kivestä todellista koska sillä ei ole näitä ominaisuuksia. Vastaan tulee kuitenkin hankala kysymys, onko ajatuksia olemassa koska emme voi ottaa aineellista ajatusta käteen. Ovatko tunteet todellisia taikka voimmeko todistaa, että toisen ihmisen tuntemus on todellinen koska tämä voi olla harhaa tai teeskentelyä
.
Olemassaoloa voidaan tutkiskella myös täysin vastakkaisesta näkökulmasta. Idealismi on täysin päinvastainen ajatus ja sen mukaan todellisuus olisi luonteeltaan henkinen ja mielen rajaama. Eli todellisuus olisi vain yksi substanssi, henkinen. Kaiken olemassa olevan takana on ajatus olemassa olosta, eli idea on asian perimmäinen olemus eikä vain fyysinen kokemus tee sitä todelliseksi. Myös idealismissa on monta hankalaa kysymystä ja äärimmäisessä idealismissa on monia vaikeita kysymyksiä. Esimeriksi, että onko mielen ulkopuolista maailmaa ollenkaan. Onko esimerkiksi kiveä olemassa jos kenelläkään ei ole ajatusta kivestä? Lakkaako kivi olemasta jos kukaan ei ajattele eikä näe kiveä?
Olemassaolon määrittäminen on vaikeaa eikä tämä ole ongelma mihin olisi yksi oikea ratkaistava vastus. Olemassaoloa voidaan pohdiskella myös muista näkökulmista eikä käsitellä sitä ainoastaan yhtenä substanssina. On myös monistisia ajattelutapoja kuten dualismi, jonka mukaan maailma koostuisi henkisestä sekä aineellisesta. Siinäkin on kuitenkin ristiriita, sillä miten aineeton voisi muka vaikuttaa aineelliseen ja toisin päin. Olemassaolon määrittely ei siis ole helppoa eikä kukaan voi sanoa olevansa oikeassa ja muiden olevan täysin väärässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti