looks like the devil's here to stay

Hyvyys ja pahuus

Hyvä ihminen välittää toisista, on ystävällinen ja tahtoo vain hyvää, paha ihminen taas on itsekäs, tavoittelee vain omaa etuaan ja haluaa harmia toisille, eikös se näin mennytkin?

Kun ajattelemme hyvyyttä ja pahuutta, tuntuu helpolta määritellä millainen ihminen on hyvä ja millainen paha. Asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen. Kuinka helppoa se olisikaan, mutta ei ole.

Yhteiskunnassamme esiintyy tiettyjä normeja ja meiltä odotetaan tietynlaista käytöstä, tällä tavoin meille on luotu perus käsitys hyvyydestä ja pahuudesta. Jokaiselle on suunnilleen selvää mitä tekoja pidetään pahoina ja mitä hyvinä. Jokainen meistä osaisi varmasti nimetä monta pahaksi luonnehdittua ihmistä ja osaisi kertoa miksi he ovat pahoja. Herää kuitenkin kysymys mikä sai heidät tekemään pahoja tekoja ja miksi heistä tuli "pahoja ihmisiä".

Vaikka jokaisella on varmasti perusidea hyvyydestä ja pahuudesta, eroavat ihmisten käsitykset silti suuresti.

Onko olemassa siis silkkaa pahuutta vai onko asia niin, että pahatkin teot ovat jonkun käsitys oikeasta? Vaikkei teosta olisi mitään iloa muille, pelkkää harmia vain, mutta teon tekijä kokisi, että se on oikein ja hyötyisi siitä itse, olisiko teko oikein. Onko pahuutta olla itsekäs ja toimia täysin omien periaatteidensa mukaan? Jos tämä ei olisi pahuutta sehän tarkoittaisi, että pahoja ihmisiä ei ole, on vain huonoja aatteita tai mielisairauksia. Tämä kuitenkin särähtää korvaan joissakin tilanteissa. Tuntuu lähes ilkeältä sanoa, että pahuutta ei ole olemassa kun ajatellaan kuinka paljon pahaa jotkin ihmiset, kuten vaikkapa Hitler, Stalin ja heidän seuraajansa ovat saaneet aikaan. Joku voisi loukkaantua ja pitää pahana sanoa, että nämä ihmiset eivät olleet pahoja he vain tekivät niin kuin oikeaksi näkivät. Ja jos maailmassa ei olisi pahuutta olisiko myöskään hyvyyttä?

Eli onko hyvyyttäkään niin helppo määritellä?
Jos pahuutta on joko tarkoituksellista pahuutta tai vain huonosta ideologiasta johtuvaa tarkoittamatonta pahuutta, taikka molempia, niin mitä on hyvyys. Onko hyvyyttäkään olemassa jos pahuutta ei ole olemassa? Vaatiko hyvyys pahuutta? Voiko olla hyviä ihmisiä jos ei ole pahoja? Jos hyvyyttä ei ole olemassa, niin miksi ihmiset tekevät hyviä tekoja. Ovatko hyvät teot vain väline saada itselleen hyviä asioita ja hyvä olo? Vai onko se vain puhdasta halua auttaa muita? Voiko olla hyvää tekoa josta ei olisi hyötyä itselle? Hyvästä teosta saa aina kuin tekin vähintään hyvän mielen. Onko hyvyyskin siis vain oman edun tavoittelua? Vai pitäisikö hyvyys määritellä käsitteeksi jolla halutaan itselle hyvää tekemällä muille hyvää?

Hyvyyden ja pahuuden määritteleminen ei ole mielestäni kuitenkaan edes näin helppoa. Asiat menevät liian vaikeiksi jos alamme joka kerta miettiä, että teemmekö hyvää ja tekevätkö muut hyvää vain saadakseen siitä itselleen jotain hyvää. Tai ovatko ihmiset pahoja vain ajattelemattomuuttaan. En osaa sanoa, että onko olemassa silkkaa pahuutta ja hyvyyttä, mutta olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi pystyä pitämään ideologiansa sen verran kurissa, ettei siitä koidu muille ihmisille haittaa ja tuskaa. Jokaisen pitäisi myös suhtautuu hyvän tekemiseen ja itseen kohdistuviin hyviin tekoihin ilolla ja pystyä nauttimaan siitä ajattelematta sen alla piileviä motiiveja.

Thoughts of a dying atheist

Uskonnon ja tieteen suhde

Aikaisemmassa merkinnässä pohdin että mitä tieto on, Platonin klassisen tiedon määritelmän mukaan tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus. Uskonto vaikuttaa miljardien ihmisten päivittäiseen elämään ja he uskovat sen oppeihin ja johonkin yliluonnolliseen vahvasti, mutta jotkut ovat sitä mieltä että vain tieteellinen tieto on tietoa ja uskonnolla ei ole tieteellistä arvoa. Itse en ole uskovainen, mutta silti välillä mietin että miksi uskon siihen mitä luonnontieteet kertovat minulle, mutta en usko uskonnollisiin ilmestyksiin.

Suurimmalle osalle ihmisistä tiedekin on uskon asia sillä vain harvat meistä ovat itse päässeet tutkimaan asioita ja todistamaan maailmankaikkeuden ihmeitä omin silmin. Silti pidämme tiedettä vakuuttavampana vaikka meille kerrotaan jatkuvasti ilmestys tarinoita ja sitä kuinka pyhähenki on meissä jokaisessa. Esimerkiksi Jumalan olemassa olemattomuutta perustellaan sillä, että sitä ei ole voitu tieteellisesti todistaa. Tämä tarkoittaisi, että maailmassa ei olisi tieteestä riippumattomia tiedonlähteitä, joka onkin todella vaikea asia mihin ei ole yhtä vastausta. Itse en osaa ottaa asiaan kantaa ja koen, että se on hyvin vaikea kysymys. Nykyihmisen on vaikea sanoa, että onko olemassa tieteestä riippumatonta tiedonlähdettä sillä olemme olleet syntymästämme niin suuren tiedon määrän ympäröimänä, ettemme edes tajua kuinka paljon päähämme on juurtunut tieteellistä tietoa ja kuinka moni asia onkaan tieteen määrittelemä. Uskonto ja tiede pyrkivät ainakin jollain tasolla kumoamaan toisensa ja kumpikin ovat kuitenkin jonkin laisia tieteitä. Uskonnossa on kuitenkin enemmän kyse uskosta, tiede ja sen todistusaineisto on pystytty tuomaan paremmin ihmisten ulottuville joten se tavoittaa monet ihmiset paremmin. Uskonnon katsotaan myös olevan olemassa sen vuoksi, että se antoi ihmisille vastauksia vaikeisiin kysymyksiin jotka tiede pystyy nykyään selittämään.

Uskonnon järkevyydessä on myös paljon pohdittavaa.
Kaikki uskonnot lupaavat kannattajilleen ikuisen ja hyvän elämän ja antavat meille paljon hyvin perusteltuja syitä miksi uskoa. Kuitenkin uskovaisten määrä on vähenemään päin. Yksi syy tähän on se, että monien mielestä uskontojen opit ja toimintatavat eivät enää istu tähän päivään ja ovat vanhentuneita ja loukkaavat joidenkin ihmisten mielipidettä ja elämäntapaa. Tämä on syy miksi en itsekkään ole uskovainen, mutta aina välillä mietin kuinka paljon mukavampaa olisi olla uskovainen ja luottaa siihen että saa ikuisen elämän ja että aina jokin korkea voima olisi pelastamassa.

Pelastus ja apu onkin yksi syy miksi uskonnoilla on kannattajia vielä tänäkin päivänä todella paljon. Lähes kaikki uskonnot lupaavat kannattajilleen ikuisen elämän ja pakanoille taas ikuista kärsimystä helvetissä. Ateismi taas ei lupaa mitään kenellekään eikä luo toivoa ikuisesta hyvästä elämästä kenellekään. Kaikki ihmiset pelkäävät jollain tasolla kuolemaa ja ovat huolissaan tulevasta. Siksi monet pelaavat varman päälle ja uskovat tai ainakin yrittävät uskoa johonkin korkeampaan voimaan.

how can we win when fools can be kings

Itsenäinen harkinta ja tottelevaisuus

Elämässä on joskus vaikeita kysymyksiä ja tehtävä vaikeita päätöksiä. Suuri kysymys on, että tehdäkö niin kuin on velvoitettu vaiko toimiako sen mukaan, minkä itse kokee parhaimmaksi. Meitä velvoittaa yhteiskunta, sen lait sekä erilaiset auktoriteetit kuten virkavalta tai ihan vain vanhempamme. Mutta ovatko he aina oikeassa ja pitäisikö ihmisen tehdä aina niin kuin käsketään toimiakseen oikein? Vai ovatko ihmisen omat tuntemukset ja sen pohjalta toiminen oikeampi teko?

Aivan pienimmillekin lapsille opetetaan mitä ei saa tehdä ja mitä saa tehdä ja heidän oikeuden ja vääryyden tuntemustaan muokataan. Lapsille myös opetetaan, että pitää tehdä kuten käsketään ja totella vanhempia. Myöhemmin opetetaan, että on myös kunnioitettava lakia ja toimia sen mukaisesti. Mutta entä ihmisen oma harkintakyky? Jos aina vain opetetaan mikä on oikein ja mikä väärin ja tee niin kuin käsketään, niin mitä tehdä kun pitäisi pystyä itse tekemään oikea päätös.

Herää myös kysymys onko esimerkiksi lain ja käskyjen totteleminen aina oikein ja kaikki muu väärin. Kääntyvätkö joskus laki ja käskyt itseään vastaan? Laki esimerkiksi sallii aseiden valmistamisen, mutta tappaminen on väärin. Taikka miesten pitää olla valmiita lähtemään sotaan ja olla valmiita tappamaan koska laki niin käskee, mutta esimerkiksi perheesi murhanneen murhaajan tappaminen on lain mukaan väärin ja rangaistavaa. Jokaisen pitäisi pystyä harkitsemaan tekojaan ja pystyä sanomaan mikä on oikein ja väärin. Yhteiskunnan rajoitteet eivät vain anna sille aina tilaa.

Itsenäinen harkinta voi siis auttaa meitä tekemään hyviä ja oikeita tekoja. Mutta kuka määrittää oikean ja kuka väärän. Kaikki määrittävät sen itse, mutta miten voimme sitten sanoa toisen tekoa vääräksi tai pahaksi jos hän itse näkee sen vain oikeaksi teoksi. Suurin osa ihmisistä määrittää oikean ja väärin kuitenkin yhteiskunnan normien ja lakien pohjalta, mutta myös sen pohjalta mitä ovat kotona oppineet tai minkä aatteen he kokevat itselleen oikeaksi. Lähes kaikki ihmiset ajattelevat esimerkiksi että viattoman tappaminen on väärin ja että ei saa varastaa, mutta entä jos joku ei koe näitä ajatuksia omakseen. Onko hän paha jos hän rikkoo näitä normeja vai puolustaako hän vain omaa näkemystään.

Onko parempi vaihtoehto toimia aina niin kuin parhaaksi näkee vai kunnioittaa sääntöjä ja käskyjä?

Itse en usko, että kumpikaan näistä vaihtoehdoista olisi se oikea. Jos teemme aina vain niin kuin käsketään saatamme tehdä jotain mikä on meistä väärin ja tämä kalvaa meitä koko loppu elämämme. Ei kuitenkaan ole hyvä toimia pelkästään oman harkinnan mukaan koska meidän oikeaksi näkemämme päätökset saattavat satuttaa muita ihmisiä ja olla haitaksi myös itsellemme.

All I know is that I don't know nothing

Klassinen tiedon määritelmä ja Gettier ongelma

Platonin klassisen tiedon määritelmän mukaan tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus ja tietäminen edellyttää uskomista, mutta uskominen ei tietämistä.
Mielestäni Platonin määritelmä on erittäin hyvä vaikka siinäkin on epäkohtia. Tieto on hyvin subjektiivinen  asia ja jokainen luo itselleen käsityksen tiedosta ja siitä mikä on luotettavaa tietoa ja totta, omien kokemusten ja todeksi katsomien uskomustensa perusteella. Esimerkiksi minulle tietoa on se, että maapallo on pyöreä, pidän sitä tietona koska asia on minulle hyvin perusteltu ja uskon siihen vahvasti joten voin pitää sitä tietona. Itse ajattelen että jokaisella ihmisellä on jotain tietoa, mutta eri asia on se onko se yleisesti hyväksyttyä tosi tietoa. Jokainen ihminen uskoo vahvasti johonkin ja hänellä voi olla siitä vahvoja perusteita ja havaintoja, joten se on ihmiselle tietoa mutta se ei välttämättä ole toiselle ihmiselle tietoa koska hän uskoo eri tavalla ja hänen tietonsa on erilaista. Tämä asia on kuitenkin tämän toisen ihmisen mielessä niin varmaa, että hänelle se on tietoa. Klassisen tiedon määritelmän mukaan kaikilla ihmisillä on tietoa ja jopa kaikkein skeptisimmät ihmiset pitävät jotain tietona, heistä se että kukaan ei tiedä mitään ja  maailmassa ei ole varmaa tietoa on varma asia ja he uskovat siihen vahvasti mikä tekee siitä tietoa.

Platonin klassista tiedon määritelmä on kuitenkin kyseenalaistettu useaan otteeseen ja esimerkiksi Edmund Geittier pyrki osoittamaan tämän vääräksi. Hänen mukaansa pelkkä hyvin perusteltu tosi uskomus ei ole tietoa.
Omasta mielestäni kritiikki klassista tiedon määritelmää kohtaan ei ole täysin pätevää. Esimeriksi meille esitellyssä esimerkissä Maija näkee pellolla lampaan joka oikeasti onkin villakoira. Maijalla on vankat perusteet ja uskomus että pellolla on lammas ja pellolla onkin oikeasti lammas, Maija ei vain näe sitä, mutta Maija ei silti voisi väittää tietävänsä että pellolla on lammas. Mielestäni tässä on kuitenkin ongelma, sillä Maijan kokee olevansa oikeassa ja Maijan omassa maailmassa villakoira on lammas ja silloin Maija totta kai kokee tietävänsä että pellolla on lammas, eli Maijalla on tieto, että pellolla on lammas. Maijan tieto voidaan osoittaa vääräksi, mutta Maija kuitenkin hetken tiesi että pellolla on lammas.
Itse ajattelen, että kaikki mihin luotamme ja pidämme oikeana todeksi osoitettuna tietona voi olla pelkkää uskoa ja luuloa, mutta se on kutenkin parasta mitä meille on sillä hetkellä on tarjolla ja se on ainakin hetkellisesti meille tietoa vaikka tämä tieto voi muuttua.

Tiedon määrittely on mielestäni kurssimme vaikeimpia aiheita ja tiedolle ei ole yhtä selkeää määritelmää. Tieto on hyvin henkilökohtainen kokemus ja jokaiselle eri asiat ovat tietoa. Itsekin kirjoitin tämän tekstin omien tiedoksi kokemien asioiden pohjalta ja sen takia se saattaa tuntua sekavalta ja puolueelliselta. Asian pohtiminen pisti pään pyörälle ja ehkä on ihan hyvä, että voimme ajatella tietoa myös yksinkertaisemmin ja uskoa asiat joita meille esimerkiksi koulussa opetetaan todeksi.